Pukala

Pukalan virkistysmetsä sijaitsee Oriveden länsipuolella. Se perustettiin vuonna 1968 Pukalan luonnonhoitometsän nimellä. Alueen sydän on syvä ja kirkasvetinen Pukalajärvi (syvyys jopa 57m), jota kutsutaan “Etelä-Suomen Inariksi”.

Pukala valittiin vuonna 2017 yhdeksi Suomen 100 luontohelmestä.

Alueella on 17 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä, kuusi tulipaikkaa ja kaksi laavua.

Sijainti

Seitsemän veden melontareitti kulkee alueen halki. Alue on remontin alla. Pysäköintialueita on kolme: Juurakko, Roninmaa ja Siitinjärvi. Matkaa Oriveden keskustasta Juurakkoon on 12 km ja Tampereelta 52 km.

Reitit

• Pohjoisosan kierros (6,5 km): Siitinjärvi–Valkeajärvi–Vähä-Musturi–Ikkala–Siitinjärvi. Vaihtelevat maisemat, lapinrauniot. Siitinjärven tulentekopaikka ja telttailualue, Valkeajärven tulentekopaikka ja laavu, Vähä-Musturin tulentekopaikka.
• Eteläosan kierros (6,0 km): Majalahti–Pukala–Iililammi–Iso-Musturi–Neejärvi–Majalahti. Pukalajärven rantoja ja rantakallioita. Roninmaan laavu ja tulentekopaikka. Paljon korkeuseroja.
• Juurakko–Siitinjärvi (5,0 km): Yhdysreitti pysäköintialueiden välillä.

Metsien ja järvien eläimet

Virkistysmetsän järvillä ja lammilla viihtyy kaksi harvinaistunutta lintulajiamme. Kuikka sukeltelee kirkasvetisissä järvissä. Kaakkuri puolestaan viihtyy paremmin suorantaisilla lammilla pesimässä, mutta hankkii sekin ruokakalaa kirkkaammilta vesiltä.

Kanalinnuista teeri ja pyy viihtyvät alueella. Alueen metsänhoitotöissä pyritään säilyttämään ruokailupuiksi koivuja teerille ja leppäryhmiä pyille. Talvisin hangella on usein hirvien, valkohäntäpeurojen ja jänisten jälkijonoja. Pukalan taimikot tarjoavat niille runsaasti syötävää.

Pukalajärven syvyyksissä viihtyy hyvä taimen- ja muikkukanta. Järveen on lisäksi istutettu siikaa ja järvitaimenta säännöllisesti.

Alueen metsät ovat talouskäytössä

Metsät ovat pääosin nuoria mäntyvaltaisia sekametsiä. Pukalan vanhimmat metsät löytyvät järvien rannoilta ja Pukalajärven saarista. Tyypiltään alueen metsät ovat tuoreita ja kuivahkoja kangasmetsiä. Kuivahkoilla kankailla on männiköitä sekä mäntyvaltaisia sekametsiä, joiden tunnuslajeja ovat mm. puolukka, kanerva. Tuoreilla kankailla valtapuuna on kuusi. Niiden aluskasvillisuus on kuivahkoja kankaita rehevämpää. Mustikan ja puolukan lisäksi heiniä ja ruohoja on runsaasti, mm. metsämaitikkaa, oravanmarjaa ja metsäkastikkaa.

Kasvi- ja sieniharrastajille löytyy Pukalan vanhemmista metsistä harvinaisempiakin lajeja tutkittaviksi. Pussikämmekkä, kirkiruoho ja runsaslukuiset yövilkat edustavat virkistysmetsässä viihtyviä kämmekkäkasveja. Sienistä maininnan arvoinen on mm. kosteikkovahvero.

Suurin osa Pukalan virkistysmetsästä on talouskäytössä. Polkujen läheisyydessä metsänhoitotoimet tehdään virkistyskäyttö huomioiden ja hakkuutähteet kerätään pois poluilta. Pukalaan on laadittu alue-ekologinen suunnitelma, jossa joitakin alueita on rajattu pois metsätalouskäytöstä. Monet järvien rannat ja järviä yhdistävät purot jätetään metsänhoitotöiden ulkopuolelle tai käsitellään vain varovasti. Ne toimivat ekologisina käytävinä, joita pitkin eliöt voivat siirtyä alueelta toiselle.

Lapinraunioita eli hautaröykkiöitä

Ikkalan kämpän luoteispuolisella mäellä on lapinraunioita. Paikka on merkitty alueen maastokarttaan, ja merkitty retkeilyreitti kulkee mäen kautta. Matalat, pyöreistä kivistä ladotut 5 - 10 metrin laajuiset sammalten peittämät röykkiöt jäävät kuitenkin helposti retkeilijältä huomaamatta.

Lapinrauniot ovat pronssi- ja varhaisrautakautisia hautaröykkiöitä, jotka voidaan vain karkeasti ajoittaa vuosien 1000 eaa. - 500 jaa. väliin. Röykkiöihin hautaaminen levisi sisämaahan rannikolta, jonne tapa saatiin Skandinaviasta.

Lapinraunio-sanaa käytetään nimenomaan sisämaan hautaröykkiöistä, rannikolla hautoja kutsutaan hiidenkiukaiksi. Vainaja haudattiin röykkiön alle, mutta maan päälle joko poltettuna tai polttamattomana. Yleensä lapinrauniot ovat rantakallioilla, hyvillä näköalapaikoilla.

Hautaustavan lappi-alkuinen nimi on usein tulkittu viittaukseksi alueella asuneeseen saamelaisväestöön. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta. Voi olla, että lappalaisella on tarkoitettu yleisemmin syrjäseutujen salomaiden pyyntielinkeinoa harjoittavia asukkaita.